Valmennuskuvioita ja treenimuutoksia

Huhhuh en olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta onneksi kesä on ohi! Itselläni kesä on todella kiireistä aikaa, jonka vuoksi bloginkin kirjoittelu on saanut väistyä muiden velvoitteiden tieltä. Lomailua tämä kesä piti sisällään ainoastaan yhden viikon, jonka olenkin viettänyt ainoastaan nukkumalla, treenaamalla ja nukkumalla. Nyt kuitenkin kun syksy taas alkaa pääsen toivottavasti normaaliin rytmiini ja kirjoittamaan tännekin useammin prosessin etenemisestä.

Viime viikolla istuin oikein kunnolla alas uuden valmentajani kanssa, ja mietittiin yhdessä millaisella suunnitelmalla lähdetään tästä eteenpäin. Treeni ja ruokavalio sai kokea aika radikaalejakin muutoksia. En ehkä itse olisi keksinyt lähtenyt tällaisella suunnitelmalla eteenpäin, mutta luotan kyllä valmentajaani täysin ja uskon, että jossain pisteessä suuria muutoksia kropassakaan ei saada aikaan ihan pelkillä pienillä muutoksilla. Tällä hetkellä kroppa on kasvanut huimaa vauhtia, aamupaino hipuilee kohta 84 kiloa, ja rasvakin pysynyt hyvin kontrollissa. Tosin valmentajaa suoraan lainaten kasvu on ollut holtitonta – tarkoittaen sitä, että ”väärät” paikat kasvaa. Esimerkiksi minulla reidet ovat hyvin paljon muuta kroppaa edellä, ja tällä hetkellä ei tuota epätasapainoa haluta yhtään enempää. Tosin myös olkapäät ja käsivarret ovat aikaisemmin olleet minulla melko heikkoja, mutta nyt hartiat ovat levenneet tosi hyvin ja käsivarsiin saatu ihan hienosti paksuutta. Mutta se, mikä nyt junnaa todella pahasti perässä on se selkä. Treeniä tulee paljon ja kovaa, mutta tässä vaiheessa alkaa jo huomaamaan genetiikan merkitystä. Itselläni jalat kasvavat lähes itsestään – melkeinpä millaisella treenillä tahansa, mutta selkä ei ota osumaa sitten millään. Tämän vuoksi pähkittävänä on löytää se oikea treeni-metodi, jolla kyseinen lihas saisi oikeanlaisen ärsykkeen.

Kuvankaappaus 2015-9-8 kello 19.04.09
hartioihin saatu ihan hyvin leveyttä 7 kuukaudessa vaikka niistäkin kuukausista 5 oltiin dietillä.

Aikaisemmin olen suosinut hyvin vahvasti erikoistekniikoita, pitkiä sarjoja ja paljon toistoja – paljon pumppia ja vähän palauttelua. Sillä treenillä koko muu kroppa onkin hienosti kasvanut. Nyt kuitenkin päätettiin valmentajan kanssa kääntää kelkka ympäri ja lähteä tekemään ihan päinvastaista. Nyt alkuun seuraavat 6-7 viikkoa mennään keskiraskailla painoilla pelkkiä suoria sarjoja, niin että keskityn ainoastaan kyseiseen liikkeeseen. Ei mitään erikoistekniikoita eikä kikkailuja. Sen jälkeen siirrytäänkin raskaisiin sarjoihin, paljon intensiteettiä ja vähän toistoja. Varsinkin selkää treenatessa saattaa helposti käydä niin, että pitkissä sarjoissa alkaa lopussa hauikset väsymään ennen selkää. Tämän vuoksi ajatuksena on laittaa niin raskaat painot, että hauikset eivät yksinkertaisesti pienenä lihaksena jaksa tehdä työtä, vaan kaikki työ kohdistuisi isoon lihashyhmään eli sinne selkään. Apuun joka selkätreeniin täytyy siis käyttää remmejä ja grippereitä, että ei tarvitse käyttää kaikkia voimia kahvan puristamiseen, vaan itse liikkeeseen.

IMG_9724
Selkä on vielä tosi pienen näköinen noiden jalkojen rinnalla. Leveyttä pitäisi saada ylös nyt paljon ja vyötäröä kaventaa.

Toinen selkeä heikko kohta mitä valmentaja spottasi kropastani oli ylärinta – mikä on todella flätti. Sinänsä hassua, sillä rintaa en ole koskaan ajatellut miksikään heikoksi kohdaksi itselläni. Lihaa löytyy sivuilta ja alarinnasta, ja kaiken lisäksi voimaakin löytyy sen verran, että olen voinut uskotella itselleni että rintani on hyvä – varsinkin vielä kun kukaan ei ole sitä aikaisemmin moittinut! Tätä ylärinta-probleemaa päätettiin lähetä fiksaamaan paitsi valitsemaan oikeat liikkeet myös rajoittamalla liikkeiden liikeratoja ja muokkaamalla ne sellaisiksi, että saataisiin työ kohdistettua rinnan yläosaan. Esimerkiksi perus rintaprässi koneessa niin että ei tuoda käsiä rinnan viereen syvälle, vaan keskitytään enemmän puristusvaiheeseen kun kädet tuodaan yhteen pitäen rinta ylhäällä koko liikkeen ajan.

Olen kyllä treenaajana ja valmennettavana sellainen uskallan antaa valmentajalle täyden luoton. Kaikki tehdään juuri niin kuin sanotaan. Varsinkin itselläni kun ei voida puhua edes treenivuosista, kun kunnollista salitreeniä on takana reilu 1,5 vuotta, tiedän varsin hyvin että oma tietotaito on varsin rajoittunutta. Itseään paremman kehonrakentajan puheita ei voi kun kuunnella hiljaa ja ottaa oppia. Toki pitää osata myös kyseenalaistaa, varsinkin välillä hyvinkin kokeneiden bodareiden suusta saattaa kuulla täysin päinvastaiset mielipiteet. Esimerkiksi kannattaako minun treenata nostovyön kanssa vai ilman? – Haluanko ensisijaisesti vahvistaa keskikroppaani (alaselkäni on hyvin heikko) vai haluanko pyrkiä pitämään vyötärön kapeana.

En voi riittävästi sanoa miten iloinen olen siitä, kuinka avoimesti asiat pystytään ilmaisemaan nykyisessä valmennuskuviossani. Haluan että valmentaja pystyy sanomaan minulle kaiken suoraan, ja itse toivon että valmentaja ymmärtää mihin minä haluan päästä ja on valmis/kykenevä viemään minut sinne. Itse koen, että mitä negatiivisemmin asia on minulle muotoiltu, sitä enemmän motivaatiota löydän itsestäni. Toki kehujakin on silloin tällöin kiva kuulla, mutta itselläni ainakin toimii niin päin, että vaikka tekisin kaikki asiat täydellisesti ja kehittyisin täydellisesti, haluan silti aina kuulla mitä täytyy vielä kehittää. Minulla on ollut jo monta vuotta mottona: ”Älä ole hyvä kaikessa, vaan paras jossakin”. Muutamat ovat ehkä suustani kuulleet, että minua ei kiinnosta olla hyvä kehonrakentaja – minua kiinnostaa olla paras. Enkä nyt tarkoita sitä, että kilpailussa minun välttämättä pitäisi olla paras, vaan sitä että kun ihmiset näkevät sinut ensimmäistä kertaa, he tasan tarkkaan osaavat sanoa että olet kehonrakentaja. He tietävät pelkästään sinua katsomalla, että olet lajin aitoa eliittiä.