Pakoon ahdistusta – Bodymimmin lomaterveiset

Viime postauksesta on taas vierähtänyt ihan mukavasti aikaa ja paljon asioita on ehtinyt tapahtua tällä välillä. Niinkuin  taisin viimeksi kirjottaa, kuvittelin, että syksystä olisi tullut paljon helpompi kiireisen kesän jälkeen.  Niin siinä kuitenkin vaan kävi toisin. Syksy oli paljon stressaavampi ja ahdistavampi kuin koskaan aikaisemmin. Itselläni edessä oli koulussa kandin kirjoittaminen – se oli tarkotus kirjoittaa jo keväällä, mutta oman motivaation puutteen ja treenaamisen takia päätin lykätä sen nyt syksylle. En yleensä stressaa juurikaan mistään vaikka olisi miten vaikeaa, mutta ehkä sitten nyt ahdistusta oli senkin edestä.  Loppujen lopuksi valmista tuli ja nyt odotetaan tekniikan kandidaatin papereita, mutta kyllähän sen huomasi minkä kustannuksella joutui tekemään valintoja. Kaiken lisäksi stressi ja ahdistus alkoi näkymään kropassa ja kehityksessä.

Ahdistavinta näinä kuukausina oli tosissaan se, että huomasi että kehitys oli täysin pystähtynyt. Katselin omia kehityskuviani ja huomasin, ettei kropassa ollut tapahtunut juurikaan mitään 3-4 kuukauteen. Vielä ahdistavampaa oli se, että olin asettanut kandin valmiiksi saamisen ykkösprioriteetiksi ja kaikki energia kului sen aiheuttamaan stressiin. Jokainen treeni käytiin tekemässä, mutta tekemisen taso oli tippunut 110%:sta 90%:iin. Energia ei vaan riittänyt kaiken tekemiseen täysiä. Ja itse olen sellainen ihminen, että kun otan yhden asian täysillä tehtäväksi niin muun tekemisen laadun taso romahtaa. Vaikka olenkin kehonrakennuksen kanssa alkutekijöissä, ei kehitystä enää tule ellei pysty pytämään kaikkia komponentteja hallinnassa ja pysty panostamaan niihin täysiä. Pariin otteeseenkin sainkin kuulla että nyt on alkanut kehitys jumittamaan tms, mikä tietenkin aiheuttaa lisää stressiä. Kyllä ihan itsekin tiedostan mitä syksyn aikana kropassa on päässyt tapahtumaan.

Kaiken stressaamisen jälkeen  päätin nyt pari viikkoa sitten pakata matkalaukut ja suunnata pitkälle lomalle Singaporeen. Lomailu ei nyt mun tapauksessa tietenkään tarkoita rannalla makaamista ja ihan holtitonta syömistä, vaan ihan samanlaista elämää kuin Suomessakin viettäisin – ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä tietenkin. Huomasi kyllä heti tänne tullessa miten ahdistus alkoi pikkuhiljaa katoamaan. Onhan se mukavaa kun saa välillä pari kuukautta keskittyä vain itseensä eikä tarvitse huolehtia mistään velvollisuuksista. Päivät koostuu hyvin pitkälle pitkistä yöunista, treenaamisesta ja syömisestä – mistäs muustakaan. Täällä nukun päivässä 12-14 tuntia, Suomessa yleensä 10-12h. En tiedä onko tuollainen nukkuminen sitten enää normaalia, mutta ainakin kroppa saa lepoa hyvin. Syömisen kanssa olen kuitenkin ottanut (osittain omasta tahdosta mutta myös pakostakin) rennomman linjan, sillä ruokakaupan antimet ja keittiöiden taso ole ihan samaa luokkaa kuin kotona Suomessa. Pikkuhiljaa alkaa taas huomaamaan miten kroppa latautuu ja painokin alkaa kovan heittelemisen ja laskun jälkeen pikkuhiljaa taas nousemaan. Oman tavoitteen olen asettanut, että takaisin tullessa helmikuussa paino olisi vihdoinkin siellä 85 kilossa.

Jokaisen päivän suosikkiateria: höyrytettyä kalaa ja riisiä
Jokaisen päivän suosikkiateria: höyrytettyä kalaa ja riisiä

Se onkin sitten  toinen asia mitä olen saanut pohtia tässä syksyn aikana, tuo paino- ja kuntoasia nimittäin. On käynyt mielessä että toisaalta voisi vähän kiristellä, toisaalta taas lihasta pitäisi saada kyllä vielä ihan helvetisti lisää. Tähän aiheeseen olen syksyn aikana saanut pariinkin otteeseen kommenttia muilta tahoilta, kehotettu kiristämään yms, joten sitten kirjotan tässä nyt omat kommentit aiheeseen.

Tiedän kyllä, että kiristely ei tule olemaan mulle mikään ongelma. Mulle on ihan sama pitääkö pudottaa 6 vai 20 kiloa läskiä, se kyllä lähtee sieltä. Päätettiinkin  valmentajan kanssa, että keskitytään nyt sen lihan saamiseen, hän kyllä sanoo sitten jos kroppa alkaa näyttämään liian löysältä. Itse kanssa ajattelen niin, että diettaaminen tässä vaiheessa voi olla hyvä ratkaisu, mutta en tiedä onko se sitten paras, kun kuitenkin rasvatonta lihaa pitäisi saada vielä niin paljon lisää. Ja olen kyllä huomannut että muhun vielä näin alkutekijöissä tarttuu liha ihan hemmetin hyvin kun vaan syön paljon. Väitän ainakin itse tuntevani oman kroppani erittäin hyvin, ja tiedän että ainakin tällä ratkaisulla tulen saamaan sellaista kehitystä jota haluan.

Kuvankaappaus 2015-1-3 kello 20.31.33
Singaporessa kuvattua: FVH photography
Kuvankaappaus 2015-1-3 kello 20.32.54
FVH photography

Mietin myös sitä, että enhän mä fysiikkaan treenatessa lähtenyt ensimmäisenä tiputtamaan rasvoja veks, vaan ensiksi rakennettiin lihat ja sitten kisoihin dieetataan rasvat pois. Samalla logiikalla ajattelen, että mun pitää nyt eka saada se massa sinne alle, koska nythän sitä ei ole. Jos rasvaa kertyy ihan  hävyttömästi, niin sitten mietitään välidieettiä yms, mutta en nyt väittäisi että mun kunto ihan hävytön on. Kun lähdin treenaamaan fysiikkaan painoa oli 10 kiloa vähemmän kun nyt, mutta rasvaprosentti kyllä korkeampi. Samaa mietin tuon Shannon Courtneyn kohdalla, siis nuori kehonrakentajamimmi, joka treenasi ittensä 4 vuodessa kehonrakentajamittoihin. Kattoo kuvia kehityskaudella, niin eihän se mikään kireä ole, keskitty vain sen 4 vuoden ajan massan saamiseen pitäen kropan suht’ järkevässä kunnossa. Katsotaan pääsenkö itse kuinka lähelle noin upeita lihoja 4 vuodessa. Tammikuussa mulla tulee täyteen 2 vuotta systemaattista salitreenausta. (:

Kuvankaappaus 2015-1-3 kello 19.50.17
Shannon Courtney