Motivaatio huipussa

Sattuneista syistä on blogin kirjoittelu jäänyt viime viikkoina vähän vähemmälle, pahoittelut siitä. Joskus sitä on vaan parempi sanoa vähemmän ja tehdä enemmän.
Toisin sanoen tiivisttettynä voisi kertoa, että viime viikot ovat menneet missäs muuallakaan kuin treenatessa, syödessä ja nukkuessa. Yksi asia on kuitenkin muuttunut selvästi viime kerrasta – nimittäin omat tavoitteet ja kisasuunnitelmat.

Viimeksi pohdin vielä omaa sarjaani – olisiko se kuitenkin vielä WP vai lähdenkö vain tästä eteenpäin jyskyttämään suoraan kohti kehonrakennusta. Tämä valinta on nyt kuitenkin selkiintynyt, ja suunta tästä eteenpäin on vain kohti yhtä ainoaa tavoitetta ja sen saavuttamista.

No siis mitä…:
Ne jotka minut tuntevat, tai ovat asiasta kanssani enemmän jutelleet, tietävät että olen aina ihaillut kehonrakentajanaisia. Haluan kasvaa, ja paljon. Se on aina elänyt minussa. Muistan kuinka jo pikkutyttönä 4-5–vuotiaana ihailin naiskehonrakentajien kroppia. Löytyy vanhoja valokuviakin noilta lapsuusajoilta, kun vain pullistelen lihaksiani. Kyllä se on aina ollut osa minua. Vasta nyt myöhemmällä iällä sanotaanko näin, että uskalsin tulla kaapista ulos – lähteä tekemään sitä mikä tuntuu minulle oikeasti hyvältä ja sopivalta. Mitä enemmän kasvoin, sitä enemmän tajusin, että ehkei se naisten fysiikka sittenkään ole minun lajini. Haluan viedä homman vielä eteenpäin.

Monet sanovat sitä, että näin nuori ei voi vielä tietää mitä haluaa ja mieli muuttuu aivan varmasti ja alkaa myöhemmin kaduttaa ynnä muuta. Mutta jos tässä nyt lähes se 18 vuotta ollaan haluttu isot lihasmassat (viitaten nyt siihen että 4-5 vuotiaana muistan ekan kerran ihastuneeni lihaksikkaaseen naiskroppaan), niin eiköhän se sitten aika selkeästi ole se mitä minä haluan. Joistain asioista vain on 100% varma, ja silloin kun sitä on, pystyy myös tekemään 100% täyttä työtä sen eteen.

Ihan selkeyttämisen vuoksi tässä nyt vielä pari kuvaa sellaisista naisvartaloista, jotka ovat aina miellyttäneet omaa silmääni.

Jotain sellaista, mikä näyttää minun silmääni kauniilta
Denise Masino
8888888888897
Anne Freitas

Kaikillahan meillä on omat ihanteemme siitä mikä on kaunista, ja makuasioistahan tunnetusti ei kannata lähteä kiistelemään. Se mihin omalla treenaamisellani tähtään on täysin vain ja ainoastaan siihen kroppaan jota olen lapsuusvuosista asti ihaillut – se kroppa on myös se, johon minä voin olla tyytyväinen. Kisaaminen tulee vasta sen jälkeen sivutuotteena. Eihän kukaan nyt treenaa vain sen takia että pääsisi lavalle – kyse on syvemmin omasta identiteetistä ja minäkuvasta, loppujen lopuksi myös elämäntavoista, haasteista ja itsensä ylittämisestä.

Jokainen lajia harrastava tietää, että ei ole mitään oikotietä onneen. Kyllä ne jotka asiaa vierestä ovat päässeet seuraamaan, tietävät että se on niin kovaa työtä, että ei moni sitä edes pysty tavallinen pumppailija edes ymmärtämään. Ei puhuta parin tai edes 5 vuoden duunista mitä minun unelmakroppani ja tavoitteeni vaatii. Puhutaan lähes 10 vuodesta ja sen yli – että ollaan edes sielläpäinkään. Olen siitä täysin tietoinen. Mutta sen kaiken ajan, vaivan ja työn olen valmis näkemään unelmani ja unelmakroppani eteen – that’s how bad I want it.

Kyllä jokainen meistä tietää sen fiiliksen kun jotain haluaa enemmän kuin mitään muuta, ja sen eteen on valmis tekemään lähes mitä tahansa. Ei nyt puhuta vain urheilusta, vaan myös vaikkapa työstä, harrastuksista – asioista johon on aivan tajuton intohimo, ja oma elämä ei tunnu täydelliseltä ilman sitä. Se vääristää ihmisen ajatusmaailman totaalisesti, ei nähdä enää muuta kuin tavoitteen saavuttaminen, tehdään asioita, jotka monet jättäisi tekemättä – muiden ihmisten silmissä olet mennyt ihan yli. Vain sinä itse ymmärrät sen asian tärkeyden itsellesi – kukaan muu ei sitä tule koskaan ymmärtämään.

Näihin sanoihin olisi hyvä lopettaa, mutta tehdään vielä lopuksi katsaus tämänhetkiseen tilanteeseen…

Tavotteiden muutosten myötä päätin hieman fiksata omaa ruoka- ja treenipuolta. Nythän olen mennyt sen 3kk omilla safka- ja treenisuunnitelmilla. Olen keskittynyt ja myös oppinut kuuntelemaan kroppaani, millaista treeniä se vaatii ja millainen määrä ruokaa takaa kehityksen. Mitään suoraaa ohjelmaa minulla ei enää ole, mikä kädessä kulkisin salilla, vaan treenaaminen on nyt juurikin lihasten kuuntelua – tunnen kyllä kun lihakset ovat saaneet liian vähän rasitusta, mutta vastaavasti myös kun rasitusta alkaa olemaan tarpeeksi. Treenatessahan minua ei kiinnosta paljonko rautaa nostan, vaan se että saan oikean tuntuman lihakseen. Ainakin omalla kohdallani tällainen treenaaminen tuntuu toimivan parhaiten. Tämän myötä myös kehitystä on tullut kyllä aivan eri sfääreissä kuin ennen. Treenipainot ovat nousseet hirveästi ja aamupaino on vihdoin rikkonut 80 kilon. Seuraava välitavoite on painon puolesta 85kiloa. Siitä suunta tietenkin vielä eteenpäin, mutta mennään askel kerrallaan. Pituuttahan minulla on kuitenkin vain 169cm. Motivaation kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa, mitä treenaamiseen tulee. Sama tekeminen jatkuu oli mikä oli. Nyt minusta kuitenkin tuntuu että motivaatiota on enemmän kuin koskaan ennen. (:

fiilis tänä aamuna kun vihdoin saatiin tuo maaginen pyöreä luku rikki.
fiilis tänä aamuna oli aivan huikea kun vihdoin saatiin tuo maaginen pyöreä luku rikki.

4 vastausta artikkeliin ”Motivaatio huipussa”

  • Ihan samat fiilikset täällä. Kukaan ulkopuolinen ei voi ymmärtää mitä itse tästä hommasta itselleen saa ja kuinka tärkeää se voi olla. Täällä toinen oman tiensä kulkija joka tavoittelee omaa unelmaansa vaikka joutuukin jatkuvasti selittelemään ja puolustamaa tekemisiään ja kuulen jatkuvaa arvostelua valinnoistani ja elämäntavastani. En minäkään puutu muiden ihmisten tekemisiin, temättä jättämisiin tai käsitykseen siitä mikä on kaunista tai millainen ihminen haluaa olla.
    Tsemppiä, näytät upealle:)

  • Sä oot saanut kyl mun mielestä liikaa paskaa niskaan roinaamisesta :( Jokainen tehköön mitä haluaa!

  • Harmi kun kirjottelet niin harvoin! Sun blogi ja treenit on yksiä harvoja fitness-aiheisia mitä oikeesti haluan seurata :D Et oo mikään bikini-bimbo vaan kunnon meininki reeneissä. Oma laji ja urheilu on kaukana sun maailmasta mutta kiinnostaa ehkä juuri sen takia seurata sun treenaamista. Tsemppiä reeneihin :)

    • Kiitosta, kiva kuulla! kieltämättä voisi vähän aktiivisemminkin kirjoitella, kesä on ollut todella kiireistä aikaa, joten asiat on täytynyt laittaa tärkeysjärjestykseen – treenit ja muut velvoitteet tietenkin ensin.. (: toisaalta haluan myös pysytellä siinä että kirjoitan vain silloin kun on oikeasti jotain asiaa sanottavana tai pohdittavaa. Treeni-iloa sinne myös!

Kommentointi on suljettu.